Aistit / coming to our senses

Weaving, yearning on Kalle Nion ja Hans Rosenströmin julkisen tilan ääni-installaatio, joka kulkee vilkkaan King’s Crossin alueen läpi Lontoossa. Se on neljästä pehmeästi kaupunkitilassa leijailevasta äänestä koostuva laulu, joka muodostaa näkymättömän langan kutoen mukaansa kuulijan, ohikulkijat ja ympäristön ohikiitävän hetken ajaksi.

Aino Vennan yhdessä taiteilijoiden kanssa säveltämä laulu kuullaan kerran päivässä kahdenkymmenen minuutin ajan auringonlaskun aikaan. Teos on saanut innoitusta iltataivaasta ja ilmasta, jota hengitämme. Weaving, yearning -teos värähtelee neljän laulajan äänellä matkatessaan ilmassa, kaikuen takaisin ympärillä olevilta pinnoilta, liikkuen lähellä olijoiden iholla, löytäen tiensä kuulijan sisään. Laulu muistuttaa meitä jaetusta olemassaolostamme ja yhteenpunoutuneista elämistämme, jotka muodostavat yhdessä herkän ja väliaikaisen yhteisön.

Weaving, yearning on sekä laulu että tapahtuma. Se on kohottava hetki alati muuttuvan taivaan alla ja kutsu aistia ympäröivää kaupunkimaisemaa sen kaikessa loistossaan. Teos antaa ohikulkijalle mahdollisuuden hengittää sisään tunnelmaa ja sen vivahteita, huomata, että: Minä olen tässä ja sinä olet tässä myös. Kuunnellaan. Annetaan tämän laulun kantaa meitä yhdessä, sillä “huomio on harvinaisin ja puhtain anteliaisuuden muoto”. [Simone Weil*]

Kulunut vuosi on osoittanut, miten elämämme ovat toisistaan riippuvaisia ja miten yksittäiset tapahtumat heijastuvat läpi yhteisöjen ja maanosien. Tietoisuus siitä, miten yksilölliset arkipäiväiset päätökset voivat sisältää muille ennennäkemättömiä seurauksia, on terävöitynyt.

Yhteenkietoutumisemme voi olla myös mahdollisuus irtautua yksinäisestä individualismista ja tärkeä kutsu huolehtia toisistamme hoivalla ja hellyydellä. Weaving, yearning levittäytyy King’s Crossin alueelle iltahämärässä, kutsuen lempeästi tiedostamaan kanssaolijoiden läsnäolon.