Skip to content

Aistit / coming to our senses

Pariisi, Lontoo, Berliini, Helsinki ja Gent
Maaliskuusta 2021 vuoden 2022 puoleenväliin

Luku III
Resonant bodies Berliini

A I S T I T / coming to our senses kolmas luku on nimeltään Resonant bodies, ja se toteutetaan ryhmänäyttelynä KINDL -taidekeskuksessa Neuköllnin kaupunginosassa Berliinissä 22.5.-20.6.2021. Näyttelyn liikkeelle paneva voima on eettinen välttämättömyys. Pandemia on paljastanut sen, miten kriittiseen pisteeseen ihmisten ja ei-inhimillisten olentojen keskinäinen riippuvuus on ajautunut. Olemme kiinnittyneet toisiimme perustavanlaatuisella tavalla ja haavoittuvaisia toistemme menetykselle. Judith Butlerin mukaan menetys koskee kaikkia ja siksi se toimii yhdistävänä tekijänä. Olemme heiveröisesti ‘me’. Kun menetämme siteemme muihin, emme enää tiedä keitä olemme – me kadotamme myös itsemme. (1)

Christine Sun Kim, photography by Harry Choi and University of Toronto
Christine Sun Kim © Harry Choi ja Toronton yliopisto

MASCHINENHAUS M0 -halliin koottava ryhmänäyttely koostuu video- ja ääniteoksista, jotka esitetään samassa tilassa yksi kerrallaan. Teosten rytmi ja tilallinen dramaturgia pyrkivät upottamaan näyttelyvierailijat sisään koreografiseen kokemukseen ja asettamaan kehonsa alttiiksi haavoittuvuudelle, empatialle, surulle, yksinäisyydelle, intensiteetille ja keskinäiselle riippuvuudelle.

Näyttelyä varten on tilattu uusi videoinstallaatio Terike Haapojalta. Teos liikkuu ekologian ja sosiaalisen analyysin välimaastossa. Se yhdistää ihmisen eläimellistämisen, eläintuotannon ja elinympäristöjen häviämisen teollistumisen ja kapitalismin aiheuttamaan yhteiskunnan tuhoon.

Dominique Knowlesin videoteos Tahlequah (2019) on koskettava kunnianosoitus eläinten kyvylle surra ja osoittaa empatiaa, sekä kutsu kokoontua yhteen suremaan.

Kati Rooverin runollinen essee Salt of My Eyes (2020) tarkastelee lajien yksinäisyyttä, jota Robin Wall Kimmerer kuvailee syväksi nimettömäksi suruksi, joka kumpuaa lajien välisten suhteiden rikkoutumisesta. (2) Elokuva kuvaa ihmisen ja ryhävalaan kohtaamista sekä molemmille lajeille yhteistä kulttuurista toimintaa: laulamista.

Videoteosten tauottua rakennuksen välistä kantaa ihmiskorvalle kuulumaton ääni. Kyseessä on Christine Sun Kimin ääni-installaatio 4 x 4 (2015), jonka ääni läpäisee huoneen ja kehon ja imeytyy ympäröivään tilaan. Kuin pitelemättömän voiman vaikutuksesta hiljaisuus muuttuu fyysiseksi.

 

1) Judith Butler. Precarious life: the powers of mourning and violence. Verso, 2004

2) Robin Wall Kimmerer. Braiding Sweetgrass: Indigenous Wisdom, Scientific Knowledge, and the Teachings of Plants. Milkweed, 2013

 

Kati Roover: Salt of My Eyes (2020)

 

Äänitys, sound mastering

Johannes Vartola

 

Arkistovideo, vedenalainen valokuvaus

Rick Rosenthal

Lee Tepley

 

Teos on tuotettu tuella:

Arts Promotion Centre Finland ja

The Promotion Centre for Audiovisual Culture / AVEK